lokakuu 23, 2011

STT-sarja Nürburgring 21-23. 10. 2011

Huono säkä loppuun asti

Luokkavoitto kauden viimeisessä kisassa ei merkkaa mitään. STT-sarjan mestaruus meni, mutta ei suinkaan Span täystuhossa, vaan nyt tässä ensimmäisessä finaalissa Nürburgringillä.

Säännöt antavat anteeksi yhden keskeytyksen. Nyt jouduin jättämään ensimmäisen kisan kesken, kun kytkin hajosi. Jos olisin päässyt sen maaliin, olisin nyt mestari.

Toisessa kisassa otin täydet pisteet oman luokan voitosta. Se ei kuitenkaan riittänyt mestaruustaistossa kolmatta sijaa ylemmäs. Tittelin sai Joachim Bunkus, joka oli käsittämättömän paljon joka kierroksella minua hitaampi.

STT-mestaruus oli kauden päätavoitteeni ja kaikki oli linjassa Span viikonloppuun asti. Siellä tuli vielä paalut, mutta sitten tuli täystuho, joka vei minulta niin Viperin.

Nürburgringin finaaleissa olisi tarvittu Viperia tai parempaa tuuria, jotta mestaruus olisi vielä irronnut. Fordin GT3-väännöllä ei yksinkertaisesti ole mitään asiaa kilpailemaan GT1-autojen kanssa näin pitkillä suorilla.

Lähdin kakkospaikalta kumpaankin kisaan. Kun ensimmäiseen mutkaan on 800 metriä, niin siinä nopeammat autot menevät heittämällä ohi.

Ensimmäisessa kisassa auto hyytyi. Luulimme, että se johtui vaihdelaatikosta, mutta kytkin olikin hajonnut. Se vaihdettiin toiseen ja siinä kaikki sujui taas samalla lailla. Lähdön jälkeen Porschet ja DTM-Audi menivät kärkeen.

Yleiskilpailussa tulin viidentenä maaliin. Se on ihan hyvä tulos Fordilla, mutta totuus on, että tuli ikävä Viperia. Sillä olisin voittanut yleiskilpailun ja yleiskilpailun mukaan soitetaan Maamme-laulut näissä kisoissa.

Tykkään hyvästä musiikista – ja aivan erityisesti Maamme-laulusta. Asia on nyt niin, että tutkimme Spassa tuhoutuneen Viperin vielä kerran. Jos siitä sittenkin saisi vielä kilpa-auton ensi vuodeksi.

Kiitos kaikille kuluneesta kaudesta

Pertti Kuismanen

lokakuu 21, 2011

STT-sarja Nürburgring 21-23. 10. 2011

Pokaaleista ajetaan

Kaksi aika-ajoa, kaksi kakkospaikkaa.. Mm, ihan hyvät tulokset tuli kotiin vuoden viimeisiin STT-startteihin.

Täytyy muistaa, että ajan GT3-Fordilla, joka ei millään ihmeelläkään muutu GT1:ksi ja taio tähän 150 hevosvoimaa lisää.

Jos kaikki olisi mennyt niin kuin lääkäri määrää, ajaisin nyt mestaruudesta hyvä johto hallussa. Spassa tuli se hirveä mälli, jonka vuoksi ei voinut ajaa niitä kahta kisaa, joissa menetin rutkasti pisteitä.

Onhan tämä vähän hassunkurista, kun päihitän sarjajohtajan neljällä sekunnilla aika-ajossa ja sitten joudun toivomaan onnea, että vielä saisin hänet mestaruustaistossa kiinni.

Toisaalta täytyy kyllä muistaa Span onnettomuus. Oli se niin rajua luokkaa, että olen onnekas, kun ylipäätään olen tässä ajamassa ainakin mitaleista.

Kisoihin lähdetään tietysti taistelemaan. Edy Kammin DTM-Audi on taas paalulla. Se menee, eikä sille GT3-tehoilla voi mitään.

Rene Snell ja Daniel Schrey jäivät taakseni, vaikka niillä autoilla pitäisi olla Fordin edellä. Toisessa aika-ajossa kakkospaikka oli vähän tiukemmalle, kun molemmat paransivat ja Snell hävisi vain kymmenyksen.

Taistelusta tulee tiukka. Palkintopallille tähdätään ja samalla toivotaan, ettei sarjakärki siellä jossain takana pääsisi maaliin.

Tsempillä
Pertti Kuismanen

Vanhemmat artikkelit »